Oikeuksienvalvontayksikkö

Oikeuksienvalvonnan kuukausitiedote maaliskuu 2019

laatinut: oikeuksienvalvonnan asiantuntija Tapio Tilikainen

Vammaispalvelupäätösten sekä muutoksenhaun määräajoista

Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vammainen henkilö tai hänen edustajansa on esittänyt palvelua tai tukitointa koskevan hakemuksen, jollei asian selvittäminen erityisestä syystä vaadi pitempää käsittelyaikaa.
Kolmen kuukauden määräaika vammaispalveluasioiden päätöksenteossa ei poista viivytyksettömän käsittelyn vaatimusta etenkään välttämättömistä vaikeavammaisille subjektiivisina oikeuksina järjestettävistä palveluista. Hakemus tulee ottaa käsiteltäväksi ilman aiheetonta viivästystä ja päätös hakemukseen on tehtävä välittömästi sen jälkeen, kun viranomainen on hankkinut tai saanut päätöksenteon kannalta kaikki merkitykselliset asiakirjat ja selvitykset. Selvitys- ja päätöksentekovelvollisuutta ei voi siirtää esimerkiksi työntekijävaihdosten tai lomajärjestelyjen vuoksi tai sen johdosta, että hakemusten käsittely kunnassa on ruuhkautunut. Kaikki asiakkaan palvelua tai tukitoimia koskevat hakemukset on ratkaistava ja selvitettävä hakemuksen edellyttämässä laajuudessa. Päätös on tehtävä välittömästi sen jälkeen, kun asiaa on riittävästi selvitetty, esimerkiksi viranomaisen asiakkaalle osoittamien tai sen itse hankkimien lisäselvitysten saapumisen jälkeen.
Päätös tehdään aina kirjallisena ja postitetaan asiakkaalle. Suullinen päätös voidaan antaa kiireellisissä tapauksissa, mutta kirjallinen päätös on silti annettava viipymättä oikaisuohjeineen tai valitusosoituksineen. Määräaika oikaisuun tai muutoksenhakuun alkaa kirjallisen päätöksen tiedoksisaannista.
Muutoksenhaku
Sosiaalitoimen viranhaltijan päätöksestä on haettava muutosta 30 päivän kuluessa tiedoksisaantipäivästä. Muutoksenhakukirjelmä toimitetaan päätöksessä osoitetulle toimielimelle. Vammaispalveluissa em. toimielimen päätöksistä voi edelleen valittaa 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuteen ja subjektiivista oikeuksista vielä edelleen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Oikeudenkäyntimaksua ei vammaispalveluasioissa peritä.

Lisätietoja ja apua muutoksenhakuun Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijoilta.

Lähteet:
Eduskunnan oikeusasiamiehenpäätökset, mm:
Dnro 5061/4/13, Dnro 1251/4/15, EOAK/3689/2016
Hallintolaki
Tuomioistuinmaksulaki
Vammaispalvelujen käsikirja (https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja)

Ikäihmisten asema Suomen lainsäädännössä

Suomessa arvioidaan olevan  55 000 näkövammaista (näöntarkkuus alle 0.3), joista peräti 45 000 on 65-vuotta täyttäneitä. Näköongelmaisia, eli näkö on heikentynyt, mutta ei vielä näkövammaisuuden tasolle (näöntarkkuus 0.5-0.32) on tutkimuksen mukaan noin 173 000. Tähän ryhmään kuuluu moni ikäihminen. Näkökyvyllä on selvityksen mukaan myös selkeä yhteys elämänlaatuun, varsinkin näöntarkkuuden heiketessä alle 0.5. Silloin joutuu luopumaan esimerkiksi ajokortista. Elämänlaatua heikentävät erityisesti vaikeudet huolehtia itsestä ja arjessa pärjääminen. Ongelmat alkavat jo paljon ennen kuin varsinainen  näkövammaisuuden kriteeri täyttyy. On tärkeää, että näkökyvyn huonontumiseen reagoidaan ajoissa, jolloin ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut ja parhaan hoidon näkemisen turvaamiseksi.

Vammaispalvelulakia erityislakina sovelletaan ikäihmisten palveluissa, jos henkilö on siihen vammaispalvelulain mukaan oikeutettu. Määritelmä vaihtelee riippuen siitä, mistä palvelusta on kyse. Kuljetuspalvelut myönnetään hieman eri perusteella kuin esimerkiksi henkilökohtainen apu. Subjektiivia oikeuksia, jotka kunnan on järjestettävä silloin kun perusteet täyttyvät, ovat kuljetuspalvelut, henkilökohtainen apu, päivätoiminta, palveluasuminen, korvaus asunnon muutostyöstä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset (VPL 8.2 ja 9.2 §). Asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat esimerkiksi erilaiset nostolaitteet ja hälytysjärjestelmät. Myös vamman vuoksi tarvittava tulkkauspalvelu on asiakkaalle subjektiivinen oikeus. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelut järjestää Kela.

Jos eri lakien soveltamisessa ilmenee tulkintaongelmia, asiat on aina ratkaistava asiakkaan edun mukaisesti. Asiakkaan etu määritellään tarkemmin sosiaalihuoltolaissa (SHL 4 §).

Perustuslaissa perusoikeudet koskevat samalla tavoin kaikkia Suomen kansalaisia. Erityisesti vanhuksia koskevia perusoikeusnormeja ei perustuslaissa ole, mutta vanhukset heikkojen erityisryhmään kuuluvana on mainittu esimerkiksi ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa koskevan perustuslain 19.1 §:n esitöissä. Yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa koskevassa PL 6 §:ssä puolestaan mainitaan ikä kiellettynä syrjintäperusteena. Tämän lisäksi tärkeiksi perusoikeuksiksi nousevat perustuslain 7 §.n oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen sekä koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, 9 §:n liikkumisvapaus, 10 §:n yksityiselämän suoja sekä 19.3 §:n säännös julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Vanhusten perusoikeuksissa kysymys on siten läheisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvistä asioista.

Vanhuspalvelulaki astui voimaan heinäkuussa 2013. Vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia sekä parantaa sen mahdollisuutta  osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lisäksi tarkoituksena on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan (HE 160/2012). Vanhuspalvelulaissa ei kuitenkaan säädetä uusista palveluista. Kunnan järjestämisvelvollisuus määräytyy pääosin muun voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Siten terveyspalvelut ja niiden sisältö määräytyvät pääosin terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaisesti, ja sosiaalipalveluista ja niiden sisällöstä säädetään sosiaalihuoltolaissa  ja sosiaalihuollon erityislaeissa. Vanhuspalvelulaki voidaan todeta menettely- ja laadunvarmistamislaiksi.

Lähteet:
Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Anja Karvonen -Kälkäjä, Vanhuusoikeuden perusteet 2017
Arajärvi Pentti, vanhuspalvelulaki - mitä ja miksi? Teoksessa Mäki-Petäjä-Leinonen Anna - Nieminen Liisa. Vanhuus ja oikeus 2014
Näkövammarekisterin vuosikirja 2017, Matti Ojamo
Päivi Nerg, Valtiovarainministeriö, hallintopolitiikan alivaltiosihteeri, maakunta- ja soteuudistuksen projektijohtaja 21.8.2018 (SOSTE-tilaisuus).
Selvitys 27.8.2018, Heikentynyt näkökyky alentaa elämänlaatua ja tuo miljardiluokan kustannukset (Bayer/Tampereen yliopisto (Hannu uusitalo)/THL), https://www.bayer.fi/uutiset/tiedotteet/heikentynyt.php